1. Runollisuudessa jää paljon aukkoja, mutta ne korvataan mielukuvituksella ja päätelmillä. Kirjallisuudessa käydään tarkalleen kaikki läpi.

2. Runoutta voi tulkita monin tavoin, kukintavallaa. Kaikilla aisteilla.

3.Se on kirjainten asettelua, jonka tarkoituksena on helpottaa viestin perillemenoa

antamalla antamalla tekstille oikeanlainen visualiinen muoto.

4.Onomatopoeettisuus on äänten ja sanojen muistuttavia ilmaisevia asioita.

5.Riimi eli loppusointu.

6.Lovia-ovia,virttä-hirttä,siljaa-hiljaa,pala-vala,putkin-tutkin,poraa,soraa,säkeet-äkeet,harmajaa-maata,mutkin-putkin,peistä-seistä-veistä,sävelet-kävelet,blankkoja-rankkoja,pää-setälää,auki-hauki,maa-punertaa-kajavaa.

7.Allitteraatio eli loppusointu.

8.Koskena kohista, lampena levätä, merenä myrskytä, pilvinä piristä.

9.Vapaamittainen runo muistuttaa arkista puhetta.

10.Monimerkityksellisyys perustuu paljolti kielen kuvallisuuteen ja harkittuun sanan- ja muodonvalintaan, jotka tahallisesti tuottavat tekstiin monimielisyyttä ja yllätyksiä.

11.

12.Silmien rannalta..

13. 5

14. 3

15.Kuin niin kuin.

16.Ei rinnastuskonjunktista (kuin) olet suolaa haavoilleni.

17.Elämä on kuolemista, minä olen viljaa nyt on elokuu.

18.-sinun niskasi kuuntelee, -minun sormeni on puhuttu täynnä

19.Eloton ilmaisee itseään elollisen kapaan.

20.tekstien välinen viittaus, oletetaan että lukija on lukenut tekstin .....

21.Toistetaan esim. kielukuvana tai samaa useampaan kertaan paljastuu usein teema...